Perjantaina saimme suruviestin Leppävirralta. Onni virallisesti Jewgenistajan Nukku-Matti siirtyi ajasta ikuisuuteen.  Onni söi pahaa aavistamatta viime syyskesällä grilli vartaan tikkuineen, ja tätä episodia seurasi vakava hoitovirhe jonka tiimoilta jo 10 täyttänyt Onni jouduttiin lyhyellä aikavälillä leikkaamaan kahteen eri otteeseen. Ensimmäisessä leikkauksessa poistettiin epähuomioissa syödystä tikusta vain pieni osa.  Nyt huhtikuun alulla Onni sai pahan vatsataudin jonka paranatamiseksi ei lääkärien keinot tepsineet ja tuli aika tehdä päätös sillä Onnin kunto oli jo varsin huono. Onni nukutettiin pois.

Nukku-Matti s. 17.02.2001-11.05.2012

No niin, nyt on niin sanotusti harraste kausi avattu ja koirat päässeet ensimmäisen kerran jahtaamaan viehettä. Ihan putkeen kyseinen jahti ei mennyt, mutta saattuukos näitä.  Kelikin oli suorastaan "sieltä," sateista ja kylmää ja siinä kävi jo monta kertaa mielessä oisiko aika vaihtaa lajia...aloittaa vaikka pitsin nypläys, sen saisi ainakin tehdä lämpimissä sisätiloissa eikä palellen jossain pellon reunalla liian vähissä vetimissä.  Mutta jos nyt ei kuitenkaan tuota edellistä ihan vakavissaan, vaan pysytään vain näiden tutuksi tulleiden lajien parissa ja toivotaan hyviä ilmoja harraste viikonlopuille ;)!  Mutta siis itse kisaan, johon olimme ilmoittaneet Pepin ja Viivin. Peppillähän on ollut tätä leikkijän vikaa ja pienellä jännityksellä tämän suhteen neiti matkaan saatettiin. Radalla leikki on jo jäänyt pois mutta maastossa käytös oli pieni arvoitus...lyhyempi rata sujuu kunnialla mutta niin näkyy että kun hapot painavat peppua ei kiinnostus vieheeseen enää riitä ja kaverin puukkimiseksihan se menee ja näin siinä sitten kävi nytkin. Viimeiset 50 metriä puskettiin kaveria oikein olan takaa asenteella  jos leikittäisiin hei eikä juostasi minkään joutavan pussin perässä.  Tästä tietysti seurasi rangaistus ja niimpä Peppille sitten suorituksestaan Diski.  Katsoo sitten ajan kanssa onko aihetta konsaan maastoja vielä yrittää vai juostaanko vain sen lajin parissa joka sujuu jo ilman leikkiä. Viivi puolestaan on ollut jo ihan lapsesta asti hyvinkin topakka "ajuri", niin maastossa kuin radallakin. Mutta Viivillä vain tuo hurja kiihdytys ja vauhti ja vauhti tahtoo tehdä tepposet sitten maastokisoissa. Nytkin lähdettiin matkaan kuin tykin suusta...pieni virhe ennakointi ja hukan tapainenhan siinä tuli, joka tosin korjaantui nopsaan ja eikun sata lasissa vieheen perään. Vauhti kiihtyi ja mutka siltoineen lähestyi...ja siinä meinasi taas ottaa ohrainen, mutta onneksi neiti ketterä korjasi tilanteen ja matka jatkui. Loppu olikin sitten oikein mallikasta menoa mutta eipä sillä enää pisteitä kasattu sillä alun kaahailut antoivat niitä vain kourallisen. Viivi sai tuosta suoritteestaan 203 p. ja sai luvan lähteä kohti kotia tyytyäinen ilme naamallaan :)!. Mukana meillä messissä oli myös pikkupoika Harso, vähän tutustumassa muuhunkin menoon kuin mitä kotikylällä tapahtuu. Hienosti meidän Pertti-Palosireeni tästä tutustumismatkasta selvisi ja piakkoin pääsee itsekkin lajia harjoittelmaan, tosin ainakin alkuun rata juoksun merkeissä. Koppiharjoittelut olisi tarkoitus aloittaa reippaan viikon päästä mistä sitten edetään aiheesta toiseen miten herran kyvyt edellyttävät. Ajoviettiä pojalla kyllä on :)!  Kisapaikalla vieraili myös sisko Nuka, valkoinen ja vahva kaveri jota ei pienet tuulet kaatele ;)!
Oli mukava nähdä tytteli ihan livenä!!


Peppi katsoo paheksuvasti meidän lauman sänkypaineja.


Viivi kääriytyi kotiin päästyämme  lämpimiin vällyihin.


Harso vauhdissa...
 

Niin olivat pikkiriikkisinä poikina nuo H-pennut kuin yhdestä puusta veistettyjä...varsinkin ne 5 koko ruskeaa urosta.  Nyt kun näitä katselee kuvissa niin kyllä ne veljeksiksi tunnistaa edelleen...jospa joskus vielä saadaan tilaisuus nähdä kaikki kerralla ihan livenä :)


Huru-Ukko, kotoisesti Kalle


Hokkus-Pokkus alias Harri


Härski Hartikainen eli Harso

Että on niissä samaa näköä edelleen, oli se vaikea valita joukosta omansa :)!


Ja kerrankin...viivi ilman rihman kiertämää :)!

Herra Hartikainen on nyt koko 9kk. elämänsä aikana saanut kokeilla vieheen ajoa kokonaiset kolme kertaa. Kerran alle kolme kuisena ja pariin otteeseen nyt tällä keväällä ja jatkoa seuraa pikku hiljaa pitkin kesää. Myös sisko Nuka oli päässyt vieheen makuun viikonloppuna kun Laura ja Esa opastivat neitoa tämän jalon lajin pariin. Kuvista päätellen intoa ainakin on, vaikka keskittyminen itse aiheeseen vielä leikin kutsuessa ei aina tainnutkaan olla ihan varmaa ;)! Vaan siitä se lähtee...toivotaan että kesän kuluessa päästään samoihin harkkoihin jos mekin innostumme lähtemään täältä korvesta sinne etelään vaikka päivä kaffeelle. Alla Nukan "raivoisaa" juoksua :)!

Ilme on ainakin hyvin totinen...

Viime viikolla Tepsun miehisten vaivojen lisäksi taloomme tunkeutui viirus. Tämä ikävä vierailija sai aikaan sen että kisakalenteri muuttui oitis, Viivin kisaaminen oli peruttava ( Iitti ). Aluksi ajattelin vaivan olevan vain kahden sankarin, Viivin ja Harson harmeja, sillä tiistaina nämä kaverit napsivat lenkkipolun varsilta suihinsa sian sontaa. Mutta kun peppat alkoivat laulaa niilläkin jotka eivät sian sontaa olleet nähneet edes unissaan, saatika moista gourmeeta maistelleet niin loppupäätelmä oli tarttuva vatsatauti. Onneksi tauti oli laadultaan lievää ja oli ohi itse kultakin liki vuorokaudessa jos tuotosten laatua katseli. Levon kannalla kuitenkin pysyttiin ja vasta tänään ensimmäisinä oirehtineet pääsivät hieman kirmailemaan.  Pellolla oli taas kivaa kun lelun rutkula hampaissa kiidettiin suuntaan jos toiseen...jos nyt ei sattuisi mitään niin viikonpäästä viehejahtiin ;)!


Viivi vielä vähän "kesäterässä"...


Bestikset Viivi ja Harso


Tämä mies se osaa...ottaa rennosti :)!


Viivillä taisi olla kivaa!

Dexikin on nyt popsinut tulehduskipu tabletteja 3 päivää ja niin vaan alkaa liikkeet näyttää rennommilta...vielä pari päivää ja päästään hieromaan ne ikävät kireydet pois ! Mies puolisen koiran elo ei aina ole helppoa kun hormoonit hyrrää ja rauhaset ryppyilee.
 

Paljon onnea Konsta ja Räipe...tänään tuli mittariin 11v. Onnea myös muut pesueen jäsenet, Pate, Rico, Kalle ja Masa...pitkää ikää kaikille!!


Konsta pellolla

Vapun pyhillä Dex otti ja oireili taas takalistonsa kanssa siihen malliin ettei sitä voinut olla huomaamatta. Taka askeleesta katosi potku, selkä oli kireä kuin viulun kieli ja toinen takanenkin alkoi osoittaa puutumisen merkkejä...jotain oli oltava pielessä. Lelutkaan ei lentäneet  entiseen malliin joten eikun aikaa lääkärille jotta saadaan asiaan jokin selvyys eikä eksytä kisaamaan koiran kanssa jolla ei kaikki ole kunnossa. Oma arvioni oli vaivan suhteen joko se miesten kuuluisa eturauhanen tai sitten jokin ongelma rangassa ja näiden pois sulkemiseksi sitten aika varattiin. Ensin katsottiin nämä miehiset harmit ja mikäs se siellä olikaan kuin muhkeasti suurennut rauhanen joka lääkärin mukaan selkeästi aiheuttaa "paikkojen" ahtautta ja johtaa meillä olleisiin oireisiin. Rankakin kuvattiin kuin mös lonkat ja povet samoilla tulilla ja niissä ei ollut moitteen sijaa, niin siistiä ja symmetristä palapeliä koko koira :)! Dex sai oikein erikois kehut priimasta luustostaan. Eturauhanen koitetaan nyt saada kuriin ihan lääkehoidolla ja jos se kovin ryhtyy innokkaasti uusimaan, on edessä vehkeet valtiolle leikkaus. Toivotaan että tropit tehoavat ja poika saa pitää kalleutensa.

Paras kaveri kainolossa rauhoituksessakin!

Aina, läheskään aina ei kaikki mene kuin oppikirjoissa tai niin kuin oli suunniteltu. Kaikkea sattuu ja tapahtuu, tahtoi tai ei. Tepsukalla on ollut taas lopputalven  aikana taka-askel vähän hukassa, potkua ei köydy kuten pitäisi. Fysioterapeutin käsittely toi avun ongelmaan  kuten tähänkin asti, mutta nyt apu oli huomattavasti lyhyt aikaisempi joten jossain täytyy olla jotain "häikkää".  Ensi Perjantaille on aika tohtorille ja siellä paneudutaan aiheeseen hieman syvällisemmin. Tepsunhan oli tarkoitus kaudella kisata pari veteraani kisaa...mutta nyt taitaa olla ne suunnitelmat parempi laittaa jäihin, ettei satu mitään pahempaa...suunnitellaan uudestaan kunhan ollaan viisaampia.  Suunnitelmista muuhun mukavaan, Vapun aikanaan ja uutteraan tekemisen meininkiin...Tupa tyhjeni tehokkaasti kun siivousvaihde pantiin viitoselle ja samalla saatiin uusi värikin seiniin. Kiitos vaan uuteralle lapsukaiselle :)! Kyllä nyt kelpaa!
Koiruudetkin saivat juoksentelua ihan mukavasti...missäs muualla kuin pellolla.
Kaivosalueellakin käytiin mutta siellä rapa lensi ja puput pomppivat joten remmeilyksihän se sitten siellä meni.
Alla muutamia otoksia Vapun ajalta...kas kamerastakin löytyi namiska millä juoksukuvat jopa onnistuu...ainakin vähän paremmin:)!


Meillä menee lujaa...

Hitsi kun tuota Viiviä ei saa kiinni...

Tässä sulle senkin pakoon pyrkivä eukko...

Ja ihan pakko...miun topakka nuori mies!

Vaan ei Savossa! Siinä jököttää maassa sen näköisenä että sitä on vielä Jussinakin yksi puoli metriä! Alkuviikolla näytti jo lupaavalle, vettä satoi kuin aisaa ja lämmintäkin oli. Mutta se siitä, torstaita vasten yöllä piipahti pakkanen ja siinä sitä taas oltiin, no missäs muualla kuin hankiaisilla. Pellon sulamista on odotettu kuin kuuta nousevaa mutta käyhän se näinkin, yhtä mukavaa koirilla oli kun pistivät sata lasissa pitkin kantavia hankia, auringon lämmittäessä niin että ihan hikihän siinä tuli.


Viivillä oli taas meno vaihde päällä...jahtaajana kukas muu kuin Hartsu.


Joutaa sitä juoksun lomassa olemaan nättinäkin :)!

Lauantaille oli suunnitelmissa retki "pohjoiseen" eli moikkaamaan Peppiä ja Kerttua ja katsastamaan miten olisi juoksentelut Kasurilassa tai Norolla.
Ensin mainitussa oli vielä täysi tohina päällä ja kyllähän Norokin oli, no aika kostea. Sen verran siellä sulaa kuitenkin oli että Hartsu ja Peppi saivat vähän juosta keskenään ja siinä ohessa myös muistuteltiin Peppille mieleen mikä on viehe. Pitämistä tässä saalistajassa taitaa olla ihan maastoissakin...melkoisen hepulin sai kun mokoman rievun näki!


Peppi ei anna periksi...Dex joutuu luopumaan saaliistaan!


Pikkumies...nuorimies sai myös vähän ajaa!


Mikä tää on...miks se menee aina karkuun vaikka kuinka sen tuon takasten?


Tääkin on aika kivaa...peuhata pehmoisessa hiekassa :)!

Pehmoisen hiekkakenttäretken jälkeen oli taas paluu arkeen ja niin sitä pyhällä pisteltiin tassua toisen eteen hangilla. Hankia toivottaiin ja ne saatiin, mutta johan ne nyt viimein voisivat vaikka sulaa pois...sitä ootellessa!


Että näin meillä...talvi vaan jatkuu.


Hartikaisen kanssa Benskukin tohtii olla "kova jätkä" :)!

Kevät on usein sitä aikaa että kaikki kulkupelimme kaipaavat huoltoa. Autolle on aika vielä varaamatta ( hoituu heti alkuviikolla ) mutta koiruuksista Viivi ja Dex jotka kenties kisatakkin aikovat, pääsivät taas totuttuun tapaan Susannan katsastettaviksi.  Viiviä taas alkuun vähän jänskätti mutta kun huomasi ettei me ollakkaan eläinlääkärissä, alkoi neitokin ottaa homman rennommin. Dex ei ollut moksiskaan ja otti relax heti kättelyssä.  Molemmat olivat talven jäljiltä pikkuisen  juntturassa...Viivi edestä ja Dexi takaa,  mutta siitä se jousto taas lähti löytymään ja kotonahan  jatketaan jumppaa ja venyttelyä niin ollaan sitten vetreitä kavereita kun aika koittaa :)!

Tessukka vähän kuullostelee että mitäs nyt...


Niin tekee hyvää että ihan uni tulee...


Simmu luppaa...mukavaa on!

Hartikainenkin pääsi mukaan katselemaan mitä tuleman pitää...hienosti mies malttoi luutaan jykertää vaikka välillä mieli teki kokeilla muutakin.  10 pistettä pienelle tästäkin "retkestä" :)!

Ja kotona maistui vauvallekkin uni...näin kivaa oli että ihan naurattaa ;)!

Ennen huoltoa Perjantai aamuna sanottiin hyvästit tämän talven jää retkille...vielä viimeiset kirmailut siellä ja kelkkakin joutaa varastoon...hieno oli talvi, pitkästä aikaa!!

Kelkka ja kuusi puikkonokkaa.